Hyvän tuulen myräkkä

Tänään on ollut aikamoinen myräkkä. Kävelin aamulla bussipysäkille, missä ilmasta valitti 2 henkilöä. Pääsin kouluun, missä viimasta valitti yhteensä noin kymmenisen henkilöä. Junassa matkalla kotiin ilmasta surkuttelivat vielä muutamat vieruskaverit.

Minä aloin jo itsekin kiroamaan pahaista pakkasta, kunnes pääsin kotiin. Nimittäin kun menimme lenkille, Valo oli lumesta, tuulesta ja koko helahoidosta niin vilpittömän onnessaan, että minua alkoi hymyilyttämään. (Naurattamaan alkoi siinä vaiheessa, kun Valo meni lumeen möyrimään ja se tipahtikin ojanpenkkaan.)

Siinä me sitten olimme. Minä viskelin lunta ja Valo dyykkasi perään. Molemmat täydellisen tyytyväisinä, keskellä lumista ryöpytystä.

Tämä on kyllä ehdottomasti yksi suurimmista syistä, miksi Valon kanssa on niin mukavaa. Sen seurassa nimittäin tulee aina hyvälle tuulelle.