Sivut

3.12.2012

Pieniä asioita

Parhaat asiat yleensä ovat loppujen lopuksi aika pieniä. Niin kuin ne asiat, joita minä Valossa arvostan.

Se esimerkiksi tulee syömisen jälkeen aina "kertomaan", että nyt on kuppi tyhjä. (Toisin sanoen siis tulee käväisemään siellä, missä nyt sattuu olemaan, odottaa hetken, ja lähtee sitten pois.)



Aamuisin se pistää päänsä sängyn reunalle, ja jos avaa silmät, kuuluu  tumps, tumps, tumps kun sen häntä vispaa lipastoa päin.


Jos sitä yrittää silittää, silloin kun se oikeastaan ei haluaisi sitä silitettävän, se kumartuu muka venyttelemään. (Valo on muutenkin varsinainen joogi. Se venyttelee aamuisin, aamupäivisin, päivisin, iltapäivisin ja iltaisin. Ja siinä välillä.)

Se kurtistelee kulmiaan jokaikiseen mahdolliseen kulmaan.



Ääntelyskaalasta päätellen en ole ihan varma, asuuko kotonamme koira, kissa, susi vai sammakko.


Naapureita nähdessään se alkaa kiemurrella innostuksesta. (Etenkin takapää vispaa kuin zumbatunnilla konsanaan.) Vaikkei olisi edes nähnyt kyseistä naapuria aikaisemmin.


Ja välillä, se näyttää niin kertakaikkisen tolvanalta, että väkisinkin alkaa hymyilyttämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti