Sivut

3.11.2013

Valoisa arki

Olen kirjoittanut monesti, miten Valo piristää, vaikka arki olisi harmaata. Ei se kuitenkaan aina mene niin. Välillä ei todellakaan tekisi mieli kömpiä sängystä viemään koiraa aamulenkille.

Viime viikolla oli monta sellaista päivää.

M sairastui keuhkokuumeeseen, joten minä otin vastuulleni kaikki koiran ulkoilutukset. Lisäksi kävin tavalliseen tapaan töissä, luin pääsykokeeseen, tein ruokaa ja hoidin potilasta.

Olin koko viikon väsynyt ja stressaantunut. Sitten tuli torstai. Väsytti edelleen. Tulin töistä kotiin, ja läksimme Valon kanssa lenkille. Ulkona satoi kaatamalla ja Valo meni syömään sorsille tarkoitettua pullaa. Minua ketutti niin paljon, että meinasin alkaa itkemään. Ajattelin että tästä ei tule mitään, en jaksa enää, menen peiton alle loppuvuodeksi.

Olin silti jo etukäteen päättänyt, että ulkona ollaan tunti, ja siitähän ei lipsuta. Ensimmäiset 40 minuuttia olivat yhtä tuskaa. Palloilimme pimeässä, silmät lupsuivat, vilutti ja nälätti.

Sitten tapahtui jotain. Kaikki ketutus, harmitus ja väsymys kaikkosi. Yhtäkkiä huomasin, että juoksin kilpaa Valon kanssa mäkeä ylös. Heitin pari käpyä, Valo syöksyi perään. Hymyilytti. En edes tajua, että miten siinä kävi niin! Tähdet olivat suotuisia, maapallo höyrysi positiivista energiaa ja Valon valovoima sokaisi minut.

Uskon, että omaan mielialaan voi vaikuttaa suuresti asenteillaan. Tietysti se harmittaa, että väsyttää, nälättää ja paleluttaa, varsinkin jos sille ei voi tehdä mitään. Mutta silloin se on vain hyväksyttävä. Olen kyllä melko positiivinen tyyppi jo luonnostaan. Silti tilanteissa, kun tekemistä on enemmän kuin jaksaisi, meinaa välillä usko loppua.

Onneksi minulla on Valo, joka jaksaa muistuttaa elämän hyvistä puolista. Silloinkin, kun arki on sysimustaa.

7 kommenttia:

  1. Voi vitsi, tästä kirjoituksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli. Koirat ovat siitä niin ihania, että ne eivät turhia murehdi – vaikka itsellä olisi huonompi päivä ja oikeastikin ikäviä asioita tapahtuisi, koirien häntä heiluu huolettomasti ja siitä tulee paremmalle mielelle :)

    VastaaPoista
  2. Tuo on oikeasti ihailtava piirre ihmisessä! :) Itsekin toivoisin olevani enempi sellainen, että silloin(kin) kun väsyttää, ketuttaa ja nälättää, lähtisin vaan ulos ja paha mieli pyyhkiytyisi pois. Harmi vaan, että silloin on peili mukana, joten mitä enemmän väsyttää, ketuttaa ja nälättää, sitä huonommaksi olo tulee, kun koira ei toimi yhtään mukana vaan perseilee minkä ehtii. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tosin eihän se aina toimi. Kyllä mullakin kesti torstaihin asti, että se ketutus loppui! Leikkiminen toimii muuten aika hyvin - silloin kun väsyttää ja stressaa eniten, otan lenkille mukaan lelun. Ei siinä kauaa enää väsytä, kun vähän heittelee frisbeetä ja toinen juoksee niin kovaa kuin käpälistä pääsee.

      Poista
  3. voih ei, tsemitys<3 on kyllä totta että koira osaa kyllä piristää päivää! t.L&C

    VastaaPoista