Sivut

6.9.2014

Aina ei vain jaksa

Yleensä arkielämä rullailee melko tasaista vauhtia, mutta koulun alettua ja töiden yhä jatkuessa lisävauhtia on tullut toden teolla. Olen venyttänyt rajojani jaksamisen kanssa ja toistaiseksi olen saanut kaiken hoidettua. Mutta kiireisyys vaatii veronsa.

Tällä kertaa verot on maksanut Valo. Kun on koira joka näyttää lähes aina siltä, että sen kanssa ei olisi ikinä leikitty, ulkoiltu tai vietetty aikaa, on todella helppoa tuntea olonsa riittämättömäksi. Silloinkin, kun viettää sen kanssa koko päivän yhdessä.

Ja silloin kun sitä koko päivää ei vietä - eikä edes muutamaa tuntia, soimaa omatunto kovempaa kuin Jimi Hendrixin Fenderi.

Mutta kun en vain jaksa.


Onneksi en hoida Valoa yksin. Ja onneksi, voi onneksi onneksi, Valo ei ole pitkävihainen. Sillä silloin kun jaksan leikkiä sen kanssa, edes muutaman minuutin, on Valo Maailman Onnellisin Koira. Ja huiskuaa se häntä lyhyilläkin lenkeillä.


Kaipa se rytmi tästä vielä tasoittuu, ajallaan. Ja silloin menen Valon kanssa pitkälle metsälenkille.

Tosin ennen sitä saatan ottaa vielä pidemmät päiväunet.

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Kyllä se arki lähtee taas rullaamaan ja kaikelle löytyy oma aikansa! :) Meillä tasapainoillaan saman asian kanssa, hyvänä apuna koirien "mummi ja vaari", joiden luota löytyy takuuvarma hoitopaikka tarvittaessa.

    VastaaPoista
  2. Feel ya sister! Ihan täsmälleen samat meiningit tällä puolella päiväntasaajaa. Onneks meidän äidillä tulee laihdutusinnostuksia harva se viikko, niin se ottaa Magia mukaan lenkeille kirittäjäks silloin kun mulla on kiinnostus miinus nolla. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos tsemppauksista Mirjami ja Maisa :) Kovasti voimia ja lenkitysintoa myös teille! Syksy on kyllä melkein aina jotenkin stressaava ja kiireinen, vähintään henkisesti. Meilläkin onneksi löytyy hoitopaikkoja, ne ovat kyllä pelastus!

    VastaaPoista
  4. On se kumma kun syksy tuntuu aina niin kiireiseltä ja stressaavalta, vaikka mitään ei olisi :D Itselläni vain muutama hassu tunti koulua tässä jaksossa ja silti osaan jotenkin tehdä elämästä niin kovin stressaavaa. Treenit, koira ja koulu vievät kaiken vapaa-ajan ja tuntuu, että aina ei ehdi levätä tarpeeksi. Keväiset pääsykokeetkin häämöttävät kovasti mielessä, mutta pitäisi yrittää elää asia kerrallaan. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, se on se tunne mikä ratkaisee :D Kiitos ja kovasti tsemppiä sinulle pääsykokeisiin! Tosiaan askel ja asia kerrallaan, niin pysyy itsekin mukana menossa paremmin.

      Poista
  5. Voi kuinka ihanaa, että joku rotukoiran omistaja toteaa myöskin, että ei ne päivät ole aina täpöten täynnä urheilua, aktiviteettia ja vauhdin hurmaa. Ja että koira todellakin pärjää välillä hieman vähemmälläkin, kunhan tilanteen korjaa taas vähän ajan kuluttua :) Itse olen tuore Tollerin omistaja, ja onneksi myös meillä Heta-neiti antaa anteeksi ne hieman laiskemmatkin päivät; on jopa itse oma-aloitteisesti hoksannut laiskottelun mukavan puolen, aina silloin tällöin.

    Terkuin; Heta ja emäntä, Kemi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :) Ja sanopa muuta! Tollerit eivät onneksi ihan siitä kaikkein energisimmästä päästä ole, vaan kestävät lyhytaikaiset suvantovaiheet aika hyvin.

      Poista